28. lokakuuta 2013

Ulf Durling: Vanha juusto

Ulf Durlingin Vanhaa juustoa (Blue Moon, 2005) hehkutetaan takakannen tekstissä klassikkodekkariksi, joka otetaan aina mukaan Ruotsin 'parhaimpien ja merkittävimpien' dekkarien listoille. Silkasta uteliaisuudesta lainasin kirjan. Millainen dekkari mahtaa kätkeytyä aika erikoisen nimivalinnan taakse?

"Salapoliisiromantisoitu tarina, joka jakautuu kolmeen traagiseen osaan." Kirjan alaotsikko antaa viitteitä kirjan tyylilajista. Se ei ole tragedia vaan pikemminkin komedia tai tyyli-ilottelu. Mies kuolee halvassa, huonomaineisessa pensionaatissa. Tämä on kirjan keskeinen tapahtuma, jota puidaan kolmesta eri näkökulmasta.

Aluksi kerrontavuoron saa kolme eläkeläispapparaista. He harrastavat dekkareita ja kokoontuvat säännöllisesti niistä keskustelemaan. Yhden papparaisen poika sattuu olemaan poliisi. Hän kertoo isälleen kuolleesta miehestä, jonka tapausta hänet on määrätty tutkimaan. Eläkeläistrion kokoontumisessa spekuloidaan suljetun huoneen arvoituksella, kehitellään toinen toistaan hurjempia teorioita ja päädytään loppuratkaisuun.

Seuraavaksi puheenvuoron saa juttua tutkiva poliisi. Tätä tarinan osuutta voi kuvailla lyhyesti näin: pilakuva poliisin toiminnasta.

"Vasta kun makasin kotona sängyssä, minulle tuli mieleen, että olin tosiaan unohtanut ottaa todistajilta sormenjäljet. Onneksi juuri nämä jäljet olivat arkistossa. Muuten olisimme jääneet tyhjin käsin.
    Olimme kumma kyllä unohtaneet tarkistaa myös vieraiden mahdolliset haavat ja laastarit. Se tuntui vähän keljulta, koska olin isän kysyessä itse asiassa vannonut, ettei kellään olut mitään vammoja. Hän meni kyllä halpaan, ei siinä mitään, mutta rehellisyys maan periin, niin kuin sanotaan. Emme olleet jotenkin ehtineet tehdä sitä, kun muita asioita oli tullut esteeksi. Eihän sitä nyt kaikkea ehdi." (s. 150)

Lopuksi lukijalle tarjotaan Hercule Poirot -tyylinen analyyttinen lähestymistapa pensionaatin kuolleen miehen tapaukseen. Aivosolujaan käyttää eräs eläkeläispapparaisista. Selviääkö rikos? Jaa-a, kyllä siihen ainakin jonkinlainen ratkaisu kaiken sähellyksen jälkeen esitetään.

Vanha juusto leikittelee genren ominaispiirteillä, mutta minun on tunnustettava, ettei tämmöinen humoristinen dekkari oikein ole minun juttuni. Kirjan 'tyhmät poliisit' keskiosa oli melko hupaisaa luettavaa, mutta vitsi niin sanotusta vanheni aika nopeasti. Kohtuullisen mukavaa luettavaa Vanha juusto kuitenkin oli ja kirjan sivuilta saattoi bongailla viittauksia omiin dekkarisuosikkeihin.

Muualla verkossa: Hesarin kirja-arvostelu. Kustantajan kotisivut.

Kirjan tietoja:
Ulf Durling: Gammal ost (1971)
Suomennos Laura Jänisniemi
Blue Moon, 2005
249 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...