16. lokakuuta 2013

Satupäivä-ennakko/Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

Satupäivän ennakkonäytöksenä on Yrjä Kokon lastenklassikko Pessi ja Illusia (WSOY, 2012). Löysin kirjastosta lumoavan kauniin, viime vuonna ilmestyneen lastenpainoksen, johon kuvituksen on tehnyt Aleksander Lindeberg. Kansilehti kertoo, että lyhennetty painos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1963 ja alkuperäinen Pessi ja Illusia vuonna 1944. Yrjö Kokko on itse tehnyt lyhennetyn version kirjastaan.

Kuvitus varasti täydellisesti huomioni kirjassa pitkäksi aikaa. Selailin vain sivuja eteenpäin ja ihastelin satumaailmaa:


Jo pelkästään kuvien vuoksi kannattaa tarkistaa, löytyykö omasta kirjastosta (tai peräti kaupasta?) juuri tämä painos!

Toki luin Pessin ja Illusian tarinankin - ensimmäistä kertaa, lapsuudessa tätä en syystä tai toisesta lukenut. Taisivat Viisikot kiinnostaa enemmän silloin. En tiedä, miten paljon enemmän tekstiä alkuperäisessä versiossa on, mutta koin tämän lyhennetyn version aika ehjäksi tarinaksi. Vain aivan ensimmäinen luku, Kadonneet keijukaiset, tuntui hieman jäävän vaillinaiseksi. Tarina toki alkaa siitä luontevasti, mutta koskaan tuon luvun lopputilanteeseen ei palata uudestaan. 

Mutta tämä on pikkuseikka, Pessi ja Illusia on valloittava tarina pessimistisestä metsänpeikosta ja maan pinnalle pyrähtäneestä keijukaisesta nimeltä Illusia. Illusia menettää siipensä eikä pysty enää palaamaan kotiinsa sateenkaarelle. Pessi ja Illusia elävät yhdessä maan päällä, luonnon helmassa, tutustuvat metsän asukkeihin ja törmäävät muutaman kerran ihmisiinkin. Kirja on kirjoitettu sodan vuosina, ja se näkyy Pessin ja Illusian tarinassa. Tykit jylisevät joidenkin kertomusten taustalla ja ihmiset taistelevat toisiaan vastaan hävittäen luontoa tieltään. Etualalle sodan kauhut eivät ainakaan tässä lastenpainoksessa nouse, mutta luonnon ja ihmisen raakuus pilkahtelevat sieltä täältä veikeiden tarinoiden lomasta.

"Kyllä asia on niin, innostui piisami, - että teidän eurooppalaisten aika on jo ohi, vaikka sanani ehkä loukkaavat teitä, herra Garrulus. Lohdutukseksenne voin kertoa, että olen nähnyt täällä teidän puronne rannalla olennon, jota en ole tavannut Amerikassa. Olen nähnyt ilmielävän keijukaisen.
- Keijukaisenko? kysyi närhi.
- Niin, keijukaisen, puhui piisami innostuneesti. -Meillä niitä ei ole ollut sen jälkeen, kun sulloimme intiaanit kansallispuistoihin, sillä silloin keijukaisemme alkoivat jyrsiä purukumia. Mutta täällä minä näin eräänä päivänä oikean keijukaisen." (s. 86)

Pessi ja Illusia on ylistys luonnolle, mutta luonnonlakeja unohtamatta. Käki munii munansa mukavien leppälintujen pesään ja ennen pitkää leppälinnun poikasien kohtalo on kaunistelemattoman karu, ne tiputetaan pesästä ja kuolevat. Kaunis kirja ja kaunis tarina!

Muualla verkossa: Pessin ja Illusian tarinaa luettu mm. blogeissa Luettua, Hyönteisdokumentti ja Kujerruksia.

Kirjan tietoja:
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
lyhennetty lastenpainos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1963
WSOY, 2012
131 sivua 

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

15 kommenttia:

  1. Pitäs jolloinki lukea näitä Kokon kirjoja, aivan jo senki takia että on vaikuttanut tuola kotiseudun liepeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään ole Kokolta muuta lukenut kuin tämän Pessin ja Illusian. Paljonhan hän on Googlen mukaan julkaissut, Perheen jumppakirja (1963) kuulosti aika erikoiselta. :)

      Poista
  2. Tämä on jännä kitrja. Henkilökohtaisesti en ole milloinkaan tälle syystä tai toisesta syttynyt, lapsena inhosin tätä. Aikuisena löysin kyllä kirjan ansiot, mutta en ihastunut tähän klassikkoon. Mikä lie ollut tähän syynä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kaunis kuvitus vaikutti paljon siihen, että pidin niin tästä kirjasta. Erittäin kriittisesti ajatellen kirjan juoni on 'ihan kiva' tasoa, enkä oikein usko että olisin tähän itsekään lapsena tykästynyt, jos olisi kohdalle sattunut. Näin aikuisiällä jaksaa paremmin paneutua tämmöisiin luontopainotteisiin juttuihinkin. :)

      Poista
  3. Pessi ja Illusia on ollut lukulistallani kauan, enkä tiennyt tästä uudesta painoksesta. Hienon näköinen kuvitus. Lapsena näin sadusta jännittävän esityksen Oulun kaupunginteatterissa, mutta en muista siitä paljoa muuta kuin jännityksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinassa on draamallisia aineksia, joten se sopii varmasti mainiosti näyttämölle. Koetin muuten eilen kommentoida sinun Hölmöläissadut-postausta mutta se ei enää aukea. :( Se näkyy Bloggerin hallintapaneelin listalla, mutta kun yritän sitä aukaista sivulla näkyy ilmoitus: " Valitettavasti etsimääsi blogisivua ei ole olemassa. ". Eikä sitä sinun blogissasi näy, jos sinne menee vaikkapa googlen kautta. Harmi, ehdin se päivällä pikaiseen vilkaista ja oli kiva juttu! Ehkä saat sen takaisin näkösälle?

      Poista
  4. Olen lukenut tämän joskus kymmenen vuotta sitten Yrjö Kokon luontokuvin kuvitettuna painoksena ja tykkäsin. Ehkä tämä on (ainakin alkuperäisellä kuvituksellaan) tavallaan enemmän aikuisten satukirja kuin lasten, puheenvuoro luonnon puolesta ja sellainen vähän allegorinen tarina. Tuo piirroskuvituskin on kyllä kaunis, pitää ehkä jossain välissä lainata ja lukea lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin muiden postauksia googletellessani sen vanhemman, hieman toisennäköisen painoksen. En ole siihen tutustunut, mutta tämä uusi lastenpainos sopii minusta nimensä mukaisesti lapsillekin vaikkei sen jutut aina mitään siirappia olekaan. En sitten tiedä, miten Kokko on lyhennelmän tehnyt, onko hän vaan karsinut osan luvuista pois vai muokannut niiden sisältöäkin. Ehkä minun pitäisi joskus kaivaa esille tuo vanhempi painos. :)

      Poista
  5. Olipa hauska sattuma, että olet juuri blogannut tästä! Juuri tänään nimittäin ostin itselleni kirjakaupasta. Saa nähdä, milloin sen pääsen lukemaan, sillä nyt ainakin lukupinot suorastaan huojuvat raskaudesta. En tiennyt ostaessani, että tämä on lastenpainos (joo, kyllähän se lukee sisäkannessa...), huomasin sen vasta tästä sinun blogijutustasi. Mutta eiköhän siinä riitä purtavaa aikuisellekin. Ja se on pääasia, että se on kuitenkin juuri Yrjö Kokon kirjoittama, eikä jonkun toisen muokkaama ja soveltama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että ostit tämän (ja se vielä löytyi kaupasta!), erittäin kaunis kirja. Kyllä lastenpainos sopii aikuisellekin. Kokon jutuissa on tasoja, luulen että aikuinen saa niistä irti eri tavalla kuin lapset. Minäkin pidin siitä, että Kokko on tehnyt lyhennelmän itse. Lastenpainos on näin hänen hengentuotteensa siinä missä se 'alkuperäinenkin'.

      Poista
  6. Kiitos sinulle muistutuksesta: Tämä on minulla edelleen tekemättä...Pessi ja Illusia ei kuulunut minunkaan lapsuuteni, mutta kylläkin Montgomeryn kirjat ja tietysti Viisikot.

    VastaaPoista
  7. Montgomery ja Viisikot - näistä minullakin on rakkaita muistoja. Viisikkojen pariin palaaminen on himottanut siitä asti, kuin luin Jääskeläisen Harjukaupungin. Vielä ei ole tullut niitä lainattua, mutta ennen joulua 2013 tässä blogissa on vuorenvarmasti luvassa Viisikko-postaus. :)

    VastaaPoista
  8. Mistähän löytyisi v. 1982 painettu kovakantinen Pessi ja Illusia. Siinä ovat aidot kuvat ja mielestäni ainoa oikea.

    VastaaPoista
  9. Vielä lisää: Jos joku haluaa päästä syvemmälle teokseen Pessi ja Illusia, niin kannattaa ensin lukea Yrjö Kokon kirja Sota ja Satu. Siinä kerrotaan, kuinka ja missä olosuhteissa tuo kirja syntyi. Todella vaikuttava teos. Sen jälkeen kun lukee sitten em. teoksen, niin ymmärtää vielä enemmän.

    VastaaPoista
  10. Vanhempia kirjoja olen etsinyt usein täältä: http://www.antikvaari.fi/. Palvelun kautta voi hakea kirjoja todella monesta (yli 70 lukee sivulla) antikvariaatista, joten valikoimaa on. Kannattaa kokeilla!

    Kiitokset Sota ja Satu -vinkistä, laitanpa muistiin. Se voisikin nimen perusteella sopia Ihminen sodassa -haasteeseen, joka minulla on parhaillaan kesken. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...