Kotimainen viikko/Marjo Niemi: Juostu maa

Marjo Niemen Juostu maa (Teos, 2004) oli pieni, yllättävä helmi, joka osui sattumalta käteeni kirjaston hyllyllä. Kotimaisen kirjallisuuden teemaviikko kannatti ehdottomasti pitää jo sen vuoksi, että tämä pienoisromaani tuli luettua. Ja onpa kirja saanut aikoinaan Tiiliskivi-palkinnon. Vaikka palkinnon nimi on huikeassa ristiriidassa kirjan pituuden kanssa, palkinto meni mielestäni kyseisenä vuonna oikeaan osoitteeseen. Hieno kirja!

Juostu maa -kirjassa vuorottelee kahden kertojan ääni. Syksy, uhmakas nuori tyttö, harrastaa juoksua pienellä teollisuuspaikkakunnalla. Juostessa on hyvä miettiä ja jäsentää ajatuksia omasta perheestä, rakkaasta mummosta, metsästä.

"Kohta tulee metsä. Sitä metsää kun seuraa tulee minun metsääni. Siellä minä vietän aikaa, tiedän kaikki paikat. Siellä on vanha lehmien laidunkin, sellainen niitty jossa on kukkia niin kuin ei mitään. Ja kun on kukkia on perhosia ja kun on niitty on peuroja ja hirviä. Kesäisin istun kivellä niityn reunassa ja hengitän niin hiljaa että minusta tulee osa kiveä. Eläimet eivät pelkää kiviä. Minä olen niiden tuttu." (s. 52)

Toinen ääni kirjassa kuuluu Kaleville, Syksyn enolle, joka valmentaa tyttöä juoksemaan. Kalevin ajatukset liikkuvat poikamiehen arjessa, omassa menneisyydessä, tehdyissä ja tekemättömissä asioissa. Mielestäni tämä rakenne toimi kirjassa erittäin hyvin, mutta pidin kuitenkin eniten Syksyn ajatusvirrasta. Tytön pohdinnoissa on jotain hyvin vetoavaa. Kirjan juoni on erittäin löyhä, mutta loppua kohden paljastuu tietty seikka, joka hienosti vetää Syksyn ja Kalevin ajatukset yhteen ja paljastaa kaiken kerrotun merkityksen. Lukemisen arvoinen pieni-suuri kirja!

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. näissä blogeissa: La petite lectrice, Satun luetut. Myös Kiiltomato kirjoittaa Juostu maa -kirjasta.

Kirjan tietoja:
Marjo Niemi: Juostu maa
Graafinen muotoilu M-L Muukka
Teos, 2004
127 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Kommentit

  1. Muistan, että tämä olisi ilmestymisaikanaan kiinnostanut, mutta jäänyt lukematta. Kiitos, että muistutit. Etsin käsiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti etsiä tämä. Kirja on lyhyt, mutta kirjan rakenne on hieno ja tykkäsin erityisesti sen kielestä. Pitkään tuntui, ettei tässä ole varsinaista juonta ollenkaan, mutta ei se haitannut, Syksyn ja Kalevin aatoksia oli niin kiva seurata.

      Poista
  2. Oi, kiva kun tykkäsit! Mullekin tämä oli ihan odottamaton helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottamattomat helmet ovatkin parasta kirjastoreissujen antia. Arjen luksusta on huomata, että sattumalta käteen tarttunut kirja viekin mennessään!

      Poista
  3. Tämä oli hieno kirja! Niemen toinen kirja onkin sitten kaikkea muuta kuin tämä: runsas ja paikoin jopa hitusen puuduttava, mutta myöskin ihan hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, puuduttava kirja on minusta harvoin hyvä :), mutta luulen että annan Niemen myöhemmillekin kirjoille mahdollisuuden. Tämä esikoinen oli todella huippu!

      Poista
  4. Minulla on tämä ollut jo ikuisuuden hyllyssä, mutta en vieläkään ole sitä lukenut. Positiivisia arvioita olen kuitenkin huomannut tästä, ja jälleen tuli olo, että tämä täytyy napata luettavaksi heti, kun mahdollista.

    Pst, löysin juuri blogiisi, kun huomasin sinun liittyneen lukijakseni. :) Pitääpä tutustua blogiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, jos tämä jo odottaa hyllyssä niin kyllä ehdottomasti kannattaa kirjaan tarttua! Sehän on niin lyhytkin (tämä seikka ainakin itsellä aina madaltaa kynnystä tarttua kirjaan kuin kirjaan). :) Lämpimästi tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.