2. lokakuuta 2013

Dino Satriano: Eräs avioliitto

Dino Satrianon Eräs avioliitto (Like, 2003) -kirjan myötä siirryn viettämään Avioliittojuonia -haasteessa timanttihäitä. Jos edellisen haastekirjan kohdalla valittelinkin, ettei kirjan sisältö oikein ollut kultahäät-tason mukainen, nyt voin todeta valinneeni erinomaisen kirjan timanttihäihin. Italialainen mies menee naimisiin suomalaisen naisen kanssa ja kirjoittaa 40 avioliittovuoden jälkeen romaanin heidän yhteisestä, onnellisesta taipaleestaan - hellyttävän suloista ja täydellisen sopivaa timanttihäät-tasolle.

"Jos kerran on kirjoitettu bestseller neuroottisen koiran kanssa elämisestä, rohkenen kai minäkin kirjoittaa siitä, millaista on elämä suomalaisen vaimon kanssa - suonette anteeksi hieman ontuvan vertaukseni. .[...] Pohjoisilta leveysasteilta kotoisin oleva vaimo on aina outo lintu Italiassa, ja vieläkin oudompi hän oli kuusikymmenluvun puolivälissä, jolloin kävin hänet itselleni noutamassa. Oli kuin olisin tuonut kotiin jääkarhun." (s. 7)

Näin alkaa Erään avioliiton tarina. Satriano kertoo, kuinka he Susinan (vaimon lempinimi) kanssa nuorina opiskelijoina tapasivat Helsingissä, päätyivät aikanaan naimisiin Satrianon äidin avustuksella ja opettelivat yhteiselämän alkuun Milanossa, riittävän kaukana Satrianon huolehtivasta, Napolissa asustavasta suvusta. Eräs avioliitto on kertomus siitä, kuinka avioliitossa ollaan myös vieraan kulttuurin kanssa ja miten kahden täysin erilaisen kulttuurin yhteiselo on vuosien varrella sujunut. 

Italialaisen ja suomalaisen kulttuurin törmäyskohtia tuodaan esille ehkä hieman kliseistenkin esimerkkien kautta, miehen ensimmäinen saunakokemus ja vaimon ensimmäinen yritys keittää spagettia al dente ovat totta kai mukana kirjassa. Satriano myöntää kirjassa katselevansa Suomea ruusunpunaisten lasien läpi, sillä heidän yhteiset Suomen kokemuksensa sijoittuvat lähinnä kesäloma-aikaan; pariskunnan arki eletään Italiassa. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Eräs avioliitto oli mukavaa luettavaa, pidin kirjasta heti ensimmäisistä riveistä alkaen. Kirjasta välittyy miehen rakkaus vaimoonsa ja hellä ymmärrys tämän pohjoisia juuria kohtaan. Ja tokihan suomalaisesta lukijasta on miellyttävää lukea, mitä italialaisvävy meistä oikein ajattelee. Pienenä miinuksena lukukokemuksessa oli kirjan pituus. Eräässä avioliitossa oli mielestäni liian vähän ideoita reiluun 300 sivuun. Kaksisataa sivua olisi riittänyt aivan mainiosti tälle kirjalle. 

"Hauskuutta ei suhteestamme puutu edelleenkään, eikä sen enempää mielikuvitustakaan. Viimeisimmän riidan jälkeen kirjoitin vaimolleni sovittelevan viestin: 'Jos eroamme, menen kanssasi uudelleen naimisiin.'" (s. 317)

Tätä on onnellinen avioliitto.

Muualla verkossa: Hesarin juttu kirjasta. 

Kirjan tietoja:
Dino Satriano: La finlandese e l'italiano, Cronaca di un matrimonio (2003)
Suomennos: Turun yliopiston italian kielen ja kulttuurin opiskelijat Pauliina de Annan johdolla
Like, 2003
317 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

2 kommenttia:

  1. Onpas ilahduttavan kuuloinen kirja! Onnellisen avioliiton kuvauksia lienee aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli oikea hyvän mielen kirja! Miehenikin otti tämän itselleen luettavaksi, kun kuulemma vaikutti kiinnostavalta. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...