20. lokakuuta 2013

Aðalsteinn Ásberg Sigurðsson: Silta Tumman yli

Islantilainen kirjallisuus on minulle aika tuntematonta aluetta. Aðalsteinn Ásberg Sigurðssonin Silta Tumman yli (Idun, 2006) tuli eteeni sattumalta kirjastossa ja kiinnostuin kirjasta erityisesti siksi, että kirjailija on Islannista. Silta Tumman yli edustaa nuorten fantasiaa, mutta näkyisikö sen juonessa tai tapahtumapaikoissa jotenkin tuo kaukainen, pieni saari?

Silta Tumman yli ei sisällä niin näkyviä Islanti-viittauksia, että minä ne olisin tunnistanut. Kirja on erittäin rauhallista ja maltillista fantasiaa verrattuna Royce Buckinghamin Henkienhoitajaan, josta eilen kirjoittelin. Kirjassa liikutaan huopiasten maailmassa. Huopiaiset ovat ihmisenkaltaisia olentoja, mutta kirjassa ei selkeästi kerrota, millä tavoin he ihmisistä eroavat. Päähenkilöhuopiaiset asuvat Kivijalka-nimisessä asumuksessa  ja vartioivat Tumma-joen ylitse kulkevaa siltaa. Sillan toisella puolella on Synkmaa ja siellä asuvat ihmiset. Eräänä päivänä huopiaislapset Miria, Kraki ja Puovi näkevät punaisen leijan putoavan Synkmaan puolelle kalliolle, ja he päättävät uskaltautua sillan yli leijaa etsimään. Mutta maailma vaikuttaa kovin erilaiselta sillan toisella puolen:

"- Ei tuo joki ole Tumma, Miria huudahti kummissaan.
Joki oli rannasta maidonvalkea, mutta keskemmältä punaruskea. Se oli hyvin leveä, melkein kuin järvi ja täysin erilainen kuin Tumma, johon he olivat tottuneet.
- Minusta se on kaunis, Pouvi sanoi.
- Tuolta Tumma näyttää Synkmaassa, Kraki sanoi.
Miria oli levoton. Kaikki oli vierasta. Missään ei ollut mitään, mihin luottaa. Ehkei se ollutkaan Tumma vaan ihan muu joki. Missä oli leija, jonka he olivat nähneet laskeutuvan mustille kallioille joen rantaan? Täällä ei edes ollut kallioita. Tasaista joentörmää peitti ruoho silmän kantamattomiin." (s. 104)

Kirjan tapahtumat huipentuvat huopiaislasten kokemuksiin ihmisten parissa ja lopussa on iloinen, hieman ennalta-arvattava yllätys. Kirjaa kuvataan takakannen tekstissä jännittäväksi, mutta jännitystä olisi kirjassa voinut olla hieman enemmänkin. Salaperäisyyttä lisääviä juoniaineksia toki esitellään - kuten yllättäen löytyvä avain, joka sopii siivouspäivänä paljastuneeseen salaoveen - mutta ne eivät mielestäni kovin kiinteästi nivoutuneet tarinaan. Myös huopiaisista olisin kaivannut lisää tietoa. Miten he oikein eroavat ihmisistä? Pienistä puutteistaan huolimatta Silta Tumman yli oli leppoisaa luettavaa, erityisesti vauhdikkaan Henkienhoitajan jälkeen. Oli myös hienoa tutustua Islannin kirjallisuuteen edes yhden kirjailijan verran. Kustantajan sivuilta löytyy muutakin islannista suomennettua lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sanonpa, että on kulttuuriteko kääntää näin pienen kielialueen lasten- ja nuortenkirjoja suomeksi!

Muualla verkossa: Kirja-arvostelu blogissa Tarinauttisen hämärän hetket. Silta Tumman yli -kirjalle on ilmestynyt itsenäinen jatko-osa Tummalinnan valot.

Kirjan tietoja:
Aðalsteinn Ásberg Sigurðsson: Brúin yfir dimmu (2000)
Suomennos Marjakaisa Matthiasson
Kansi Janne Pulkkinen
Bokförlaget Idun, 2006
151 sivua

Mistä kirja minulle: Kirjaston kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...