5. syyskuuta 2013

Diane Johnson: Le Mariage

Hopeahäät! Diane Johnsonin Le Mariage - avioliitto ranskalaiseen tapaan (Otava, 2002) heilautti minut Avioliittojuonia-haasteen seuraavalle tasolle. Kirja löytyi sattumalta kirjastosta. Kiinnitin aluksi huomioni kirjan nimeen, tämänhän oli pakko sopia haasteen teemaan! Le Mariagen vieressä nökötti myös Le Divorce - avioero ranskalaiseen tapaan. Olin optimistisella tuulella, joten valitsin avioliiton. Ja se olikin oiva valinta, sillä Le Mariage on mielestäni paras kirja, jota tähän mennessä olen Avioliittojuoniin lukenut. Ei kovin syvällinen, mutta erinomaisen viihdyttävä.

Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, kuten kirjan nimi vihjaisee. Aivan kirjan loppupuolella tosin käväistään Yhdysvalloissa, Oregonissa. Päähenkilöinä on kaksi pariskuntaa: amerikkalais-belgialainen, lehtimiehenä työskentelevä Tim ja hänen ranskalainen kihlattunsa, antiikkiputiikkia pitävä Anne-Sophie sekä jo pitkään naimissa ollut pari Clara ja Serge. Serge on harvakseltaan filmaava elokuvaohjaaja ja Clara kaunis ex-näyttelijä, jonka ainoaksi filmiksi jäi eräs Sergen ohjaama työ. Tim ja Anne-Sophie asuvat Pariisissa, Clara ja Serge Ranskan maaseudulla idyllisen kauniissa châteaussa.

Kirjan tapahtumat ovat hieman kaksijakoiset. Toisaalta kirjassa seurataan Timin ja Anne-Sophien kihlausaikaa ja häiden valmistelua, ja toisena pääaiheena on Anne-Sophien putiikin lähellä sattunut murha, eräs kirjavarkaus ja päähenkilöiden amatöörimäinen  salapoliisipuuhastelu murhan ja kirjavarkauden ympärillä. 

Aluksi Timin ja Anne-Sophien tulevat häät ovat täysin sivuosassa. Tarinassa keskitytään enemmän luomaan jonkinlaista jännitystä ja murhamysteeriä, joiden tiimoilta päähenkilöiden elämään saadaan vauhtia. Le Mariage ei kuitenkaan ole mikään oikea dekkari. Murha ja kirjavarkaus tuodaan esille ikään kuin sivulauseessa, eikä kirjan tunnelma ole missään vaiheessa 'kovaksikeitetty'. Sen sijaan kirjassa on samanlaista maalaisromantiikan tunnelmaa kuin vaikkapa joskus 1990-luvulla tv:ssä pyörineessä Lovejoy-sarjassa (juu, minä katsoin sitä :)).

Timin ja Anne-Sophien hääteeman kautta nostetaan esille amerikkalaisten ja ranskalaisten välisiä kulttuurieroja. Varsinkin kirjan loppupuolella niistä kumpuaa aika pisteliäitäkin huomioita. Tim ja Anne-Sophie edustavat aluksi hyvin kliseistä kuvaa rakastuneesta nuoresta parista:

"Hänen ja Timin katseet kohtasivat. Hän tulkitsi katseen, toivottavasti oikein, siten että Tim lupasi rakastaa häntä ja olla koskaan puhumatta hänelle tuolla tavoin. Heidän sopusointunsa olisi täydellinen. Anne-Sophie ajatteli miten komea hänen rakkaansa oli, miten paljon hän rakasti miestään , miten onnekasta oli että he olivat kohdanneet. Kunpa hän vain olisi niin sievä kuin Tim ansaitsi! Kunpa hän olisi aina yhtä lempeä ja tyyni kuin madame Cray. Vo miten hän rakastikaan tulevaa miestään! Vain sinä!" (s. 140)

Tämä imeläsävyinen onni ja autuus ei säily aivan kirjan loppuun asti, vaan Anne-Sophie ja Tim joutuvat aukaisemaan silmänsä toistensa todellisille luonteille. Mutta kyllä, häitä päästään viettämään! Clara ja Serge sen sijaan kehittyvät päinvastaiseen suuntaan. Kirjan alussa he edustavat vakiintunutta avioparia, jotka tuntevat avioliittonsa hieman karunkin arjen. Elämä tarjoaa Claralle kuitenkin romanttisen (ja myös hieman toisenlaisen) yllätyksen.

Le Mariage oli minusta mukavan viihdyttävää ja kevyttä luettavaa. Joskus sellainenkin on aivan paikallaan! Tarina oli sopiva sekoitus romantiikkaa ja kepeää amatöörisalapoliisiseikkailua. Pariisi ja Ranskan upea maaseutu tarjosi täydellisen miljöön kirjan tapahtumille.

Le Mariage muualla netissä:
En löytänyt suomalaisten kirjablogien arvioita Le Mariagesta, joten linkkaan tähän New York Times'n arvostelun. Sitä ilmeisesti siteerataan myös suomalaisen painoksen takakannessa.

Kirjan tietoja:
Diane Johnson: Le Mariage (2000)
Suomennos Kristiina Rikman
Otava, 2002
367 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...