Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Katsaus kirjalliseen 3. kvartaaliin: heinä-elo-syyskuu 2013

Kuva
Millainen kirjallinen kvartaali (heinä-elo-syyskuu) siirtyy pian muistojen arkistoon? Katsauksen menneeseen voin hyvin tehdä jo tänään, sillä syyskuun lukemiset ovat tiedossa, huomisen aikana en ehdi enää lukea loppuun ainoatakaan kirjaa. Kvartaalin tilastoissa on mukana muutama bloggaamaton kirja, joista ilmestyy juttua blogiin ensi viikon aikana.

Ennen tilastoja tiedotus: blogiin on lisätty Lukijat-gadget, löytyypi blogiarkiston jälkeen oikeasta sivupalkista. Siinähän on 'Liity tähän sivustoon' nappula, jota eräs lukijaksi halajava oli kaipaillut. Jos muillakin on ollut sama 'ongelma', niin ollos hyvä ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! Ja nyt niitä tilastoja - varoitus, luvassa on pitkähkö postaus ja kaavioita.
Luin yhteensä 38 kirjaa, 11290 sivua. Keskimäärin luin kuukaudessa 12,66 kirjaa ja 3763,33 sivua. Päivässä luin noin 122,71 sivua. Paitsi ettei se tietenkään näin mennyt. Oikeasti luin heinäkuussa 7 kirjaa ja 3153 sivua, keskimäärin noin 101,7 sivua päivässä…

Hannele Klemettilä: Ritari Siniparta. Gilles de Rais'n tarina.

Kuva
Hannele Klemettilän Siniparta (Atena, 2005) on kaunis ja kiintoisa tietokirja. Otsikkonsa mukaisesti se valottaa lukijalle ranskalaisen paronin Gilles de Rais'n (1404-1440) vaiheita. De Rais tunnetaan myös nimellä Ritari Siniparta hänen tekemiensä lastenmurhien ja harjoittamansa mustan magian vuoksi. Dekkarien ja mysteerien ystävänä kiinnostuin Klemettilän kirjasta, kun sen sattumalta kirjaston hyllyssä huomasin. Luen tietokirjallisuutta hyvin vähän, mutta Siniparran vetävästi laadittu takakansiteksti houkutteli minut lainaamaan kirjan. Keskiaika, musta magia, rutto, Gillesin polttaminen roviolla - siinä nippu kiinnostavan kuuloisia aineksia.
Klemettilä lähestyy aihettaan laveasti. Kirjassa kerrotaan paljon yleistä keskiaikaan liittyvää tietoa ja joitakin aiheita on eristetty faktaruutuihin. Klemettilällä on myös hyvin objektiivinen asenne aiheeseensa. Hän tuo esille keskiaikaan ja de Rais'in liittyviä yleisiä uskomuksia (esimerkiksi ettei keskiajalle rakastettu lapsia samall…

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Kuva
Sanonpa vaan, että on outoa lukea kirjaa, joka sijoittuu omalle asuinpaikkakunnalle. Siinähän ei ole mitään omituista, että liikutaan vampyyrien keskellä Moskovassa tai ollaan karnevaaleissa Trinidadissa (bloggaamaton kirja, coming soon...) mutta hyvänen aika, Pokkitörmä, Raatista näkyvät kirjavat kerrostalot, Välivainion alikulkutunneli ja Kiikeli - minähän tiedän nämä paikat ihan oikeasti! Ja näillä tutuilla kulmilla liikutaan Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomessa, joka on ensimmäinen Kirjapassi-kirjani.
"Pike pyörii mielessä vieläkin, vaikka siitä on jo yli vuosi aikaa kun meidän välillämme on ollut jotain. Lauluissa Pike on muuttunut myyttiseksi olennoksi, Miss Farkku-Suomeksi, joka symbolisoi jotakin saavuttamatonta naiseutta. Runoilijoilla on muusansa, jotka ovat yleensä eteerisen herkkiä ja kauniita naisia. Pike ei ole eteerinen eikä herkkä, mutta se on minun muusani. Tai siis se Pike, mikä minä muistan. Nykyinen Pike on Henri Hakalan ladylike-tyttöystävä ja se varmaan naurai…

Juan Carlos Onetti: Sitten kun

Kuva
Juan Carlos Onettin Sitten kun (Otava, 1991) löytyi ¡Hola! español -kirjailijalistalta. Urugualainen kirjailija, josta en ollut koskaan kuullutkaan ja lyhyt kirja, tämä oli helppo ottaa mukaan haasteen lukulistalle. Ja saanhan liitettyä kirjan myös Sinikeltaiseen syksyyn. Ensimmäinen piste Sinisille.
Pienoisromaaneissa kiinnitän yleensä tavallista enemmän huomiota kirjan rakenteeseen. Onhan kirja niin lyhyt, että on kiehtovaa tutkailla, miten kirjailija onnistuu rakentamaan tarinansa vähäisiin sivuihin. Onettin Sitten kun -kirjan tarina kerrotaan kolmessa luvussa, ja kukin luku tarjoilee oman näkökulmansa tarinaan. Ensimmäinen luku selvittelee alkuasetelman: on kaunis tarjoilijatar Magda, johon varakas, naimisissa oleva sotilasattasea rakastuu.

"'Tämä avain on sinun ja tässä on osoite. Kaikki mitä siellä näet on sinun, äläkä ajattelekaan mitään vuokraa. Peppukulta, minun on pakko lähteä vaaralliselle tiedustelulennolle, mutta sydämeni lepää rinnallasi.'" (s. 39-40)

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla

Kuva
Alunperin tarkoitukseni oli liittää Bernardo Atxagan pienoisromaani Tuolla taivaalla (Tammi, 1996) Tarukirjan ¡Hola! español -haasteeseen, mutta onneksi huomasin viime hetkellä, että Atxagan kirjan alkuperäiskieli on baski eikä suinkaan espanja. Omanarvontuntoiset baskit ehkä loukkaantuvat, jos vedän yhtäläisyysmerkin baskin ja espanjan kielten välille, joten jätän kirjan pois ¡Hola! español -haasteesta. Vaan eipä hätää, voin liittää kirjan sen sijaan Sinikeltaiseen syksyyn. Haasteen tilanne: Keltaiset 2 - Siniset 0.
Kirjan aihe on sellainen, että hieman itsekin hämmästyin, kun päädyin kirjan lainaamaan. Juuri vankilasta vapautunut nainen matkustaa bussilla ja pohdiskelee elämäänsä. Ei kovin mielenkiintoiselta äkkiseltään kuulosta. Ehkä halusin kokeilla, millainen on 'suggestiivinen pienoisromaani', kuten kirjaa takakannessa kuvaillaan.

Olipa niin tai näin, luin kirjan loppuun asti ja jopa pidinkin siitä, vaikkei lukukokemus vallan huikea ollutkaan. Pienoisromaani vaatii omal…

Kirjapassi

Kuva
Oulun kaupunginkirjastossa on lanseerattu Kirjapassi-kampanja, jossa tavoitteena on lukea kirjastontätien ja -setien valitsema joukko 2000-luvulla ilmestyneitä, Oulussa asuvien tai Oulusta kotoisin olevien kirjailijoiden teoksia. Eli kirjapassin takasivua lainaten, lukea itsensä oululaiskirjallisuuden tuntijaksi. Tämä kuulosti niin mukavalta idealta, että nappasin Kirjapassin itselleni heti, kun sellaisen lähikirjastossa näin. Ja mukaan lähti myös ensimmäinen passikirja, Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi.
Kirjapassiin pitää lukea seuraavat kirjat [Edit 6.11.2013: lisätty linkit jo ilmestyneisiin kirja-arvioihin]: Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi (Like 2003)Mirjami Hietala: Isoveli (Tammi 2011)Ville Ranta: Kyllä eikä ei (WSOY 2013)Ari Paulow: Surmankarin vangit (Otava 2012)Joni Skiftesvik: Viltteri ja Mallu (WSOY 2003)Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne (Minerva 2008)Pauliina Vanhatalo: Viittä vaille (Tammi 2005)Hannu Väisänen: Vanikan palat (Otava 2004) Mitään yllä mainituista kirjoi…

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kuva
Kello on puoli kaksitoista yöllä, seuraava päivä on työpäivä. Kirjan viimeinen sivu on luettu, henkäisty syvään, tietokoneelle on pakko vääntäytyä lukemaan vaihtoehtoinen loppu kirjalle. Siis mitä ihmettä? No sehän on Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät (Atena, 2010), elokuvallinen mysteeriromaani maagisesta Jyväskylästä.
Harjukaupungin salakäytävät alkaa salakavalan tavallisesti. Kustannustoimittaja Olli Suominen liittyy elokuvakerhoon, hävittelee sateenvarjoja, viettää perhe-elämää Aino-vaimonsa ja poikansa kanssa. Jossain vaiheessa kuvioihin astuu kirjailijatar Kerttu Kara, joka valmistelee Maagista matkaopaskirjaa Jyväskylästä. Perhe häipyy jonnekin taustalle, Olli huomaa olevansa pakotettu liehittelemään Kerttua:

"Hänen on silti annettava periksi muutokselle ja antauduttava elokuvallisen syväminän johdatettavaksi, perheensä tähden. On heittäydyttävä rakkaustarinaan Kerttu Karan kanssa: pinnallinen teeskentely johtaisi epäonnistumiseen, hän ei ole koskaan os…

Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta

Kuva
Nykyhetken moskovalaisvampyyrit? Glamour ja diskurssi? Viktor Pelevinin Viides maailmanvalta (Tammi, 2009) tuntui kansiliepeiden esittelytekstien perusteella vähintäänkin kiehtovalta. Vampyyrikirjat tai -elokuvat eivät minua genrenä viehätä, mutta luotin tällä kertaa Tammen Keltaisen kirjaston taattuun laatuun - jos Viides maailmanvalta on löytänyt tiensä sinne, ei se voi aivan huono kirja olla.


Viides maailmanvalta pyörähtää reippaasti käyntiin. Moskovalaisnuorukainen Roma Storkin herää puolapuihin sidottuna, seuranaan naamioitunut, aamutakkiin pukeutunut mies, vampyyri Brahma. Jutellaan niitä näitä, Roma saa puraisun (eihän vampyyriromaania voi olla ilman puraisuja..) ja häneen siirtyy kieli, vampyyrin sielu ja olemus. Romasta tulee vampyyri, jumalnimeltään Rama Toinen. 
Kirjan aloitusluku on erittäin vahva, se nostatti odotukset kirjan jatkon suhteen aika korkealle. Valitettavasti Viidennen maailmanvallan keskiosa oli ajoittain jopa hieman puuduttavaa luettavaa. Raman saatua ensipur…

Antonin Varenne: Fakiirit

Kuva
Onnea on löytää uusi, hyvä dekkaristi. Antonin Varennen Fakiirit (WSOY, 2012) on ranskalainen laatudekkari, joka todella on lukemisen arvoinen. Tunnustan lainanneeni sen kansiliepeen huomautuksen vuoksi: "tuore uusi tuttavuus, jota verrataan usein ranskalaisten suosikkidekkaristiin Fred Vargariin." Fred Vargas on helmi dekkaristien joukossa, ja ajattelin, että katsotaanpas mitä keskinkertaisuutta Vargasin varjolla tällä kertaa yritetään markkinoida. Yllätyin iloisesti, sillä Varenne on paljon keskinkertaisuuden yläpuolella eikä tarvitse vetoapua Vargasilta - Fakiirit pärjää mainiosti omillaan. Jos Vargasia ja Varennea kuitenkin haluaa vertailla, Varenne on mielestäni paljon realistisempi kuin Vargas. Tokihan molemmista löytyy omalaatuinen rikoksia ratkova poliisi, mutta Fakiirien perusteella Varennen maailma on raadollisempi ja mustanpuhuvampi.

Fakiirit sijoittuu Pariisiin. Rikoksia Fakiireissa rikoksia ratkoo itsemurhayksikön päällikkö, rikosetsivä Guérin yhdessä alaisensa…

Umberto Eco: Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki

Kuva
Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki (WSOY, 2005) on ulkoisesti erittäin kaunis kirja. Mika Tuomisen kansilehti antaa vihjeen sisäsivujen kuvakavalkadista. Kirja on painettu aikakauslehtimäiselle, kiiltävähkölle paperille, joten kirjan sivuja oli mukava käännellä eteenpäin. Kirjan sisäsivuilla on runsaasti kuvia erilaisista italialaisen kirjallisuuden julkaisuista, sarjakuvista sanomalehtiin. Enpä muista vastaavaan törmänneeni kaunokirjallisuuden puolella, joten Econ kirja oli visuaalisesti miellyttävä tuttavuus.
Kirjan tarina sen sijaan ei saa aivan yhtä varauksettomia kehuja osakseen. Päähenkilönä on 60-vuotias italialainen kirja-antikvariaatin pitäjä Giambattista Bodoni. Hän herää sairaalassa sairaskohtauksen jälkeen, eikä muista nimeään, perhettään eikä elämänsä tapahtumia. Giambattista, lempinimeltään Yambo, muistaa vain lukemiensa kirjojen tapahtumia eli hänen paperimuistinsa on säilynyt ennallaan. Kirjassa seurataan Yambon yrityksiä palauttaa tunnemuistinsa e…

Ursula K. Le Guin: Näkemisen lahja

Kuva
Kirjablogeissa on aina silloin tällöin postauksia lasten- ja nuortenkirjoista. En ole vuosiin lukenut muuta kuin aikuiskirjallisuutta, joten blogien lasten- ja nuortenkirjakirjoitukset ovat olleet mukavaa ja avartavaa luettavaa. Lasten ja nuorten puolella vaikuttaa olevan paljon kiinnostavaa materiaalia aikuisellekin. Yhden lastenklassikon jo luinkin muutama viikko sitten - Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira oli vallan mainio. Päätin uskaltautua uudemman kerran pois aikuisosastoilta ja kirjastosta tarttui mukaan Ursula K. Le Guinin Näkemisen lahja. Le Guin oli minulle tuttu nimi Maameren tarinoista, vaikken niitä olekaan lukenut. Näkemisen lahja tarjosi minulle kirjallisen ensikosketuksen tähän tunnettuun yhdysvaltalaiskirjailijaan.
Näkemisen lahjan tapahtumat sijoittuvat Ylämaiden valtapiirien tiluksille. Ylämaiden asukkailla on erilaisia lahjoja, yliluonnollisia voimia, joiden kautta heidän asemansa yhteisössä määräytyy. Näkemisen lahjan päähenkilöinä on kaksi nuorta, Orrec…

Mika Waltari: Fine van Brooklyn

Kuva
Oman kirjahyllyn lukuprojekti osa 1/4 on viimeinkin käynnistynyt. Aloitus on varovainen, kotimaista klassikkokirjailijaa pitää nautiskella pieninä annoksia... Mika Waltari sai kunnian aloittaa projektin pienoisromaanillaan Fine van Brooklyn (WSOY, 1987). Tämä kirja on odottanut lukemistaan kirjahyllyssäni kauan, Waltarin tiiliskivien välissä. Kirjan takakannessa on lainaus Waltarilta: "Ainakin omasta mielestäni olen saanut parhaat taiteelliset tulokset juuri käyttämällä pienoisromaania teosten muotona." Taiteellista vaikutelmaa en tässä uskalla lähteä arvioimaan, mutta Fine van Brooklyn oli varsin viehkeä lukukokemus.
Fine van Brooklyn on kirjoitettu vuonna 1938 ja Waltarilla on siinä nykylukijan silmiin ihastuttavan vanhahtava kirjoitustyyli. Myös kirjan tarina on herttainen: Pariisissa opiskeleva suomalaispoika lähtee lomamatkalle Ranskan rannikolle Carnaciin, tapaa hollantilaistytön ja rakastuu. Pojan ja tytön ensikohtaaminen on hellyttävä:
"Kukkulan laella, vain muu…

Pauliina Vanhatalo: Gallup

Kuva
Pauliina Vanhatalon Gallup (Tammi, 2009) vie minut Avioliittojuonien kultahäät-tasolle, mutta valitettavasti Gallupin tarjoama lukuelämys ei ollut kultaa tai edes kissankultaa minulle. Valitsin sen luettavakseni haasteen lukuvinkkilistalta, koska halusin jotain kotimaista mukaan haasteeseen ja Gallup vaikutti takakansitekstin perusteella jopa mielenkiintoiselta. Avioliiton arkea, vaalielämää ja iltapäivälehtien skandaaleja - odotin, että näistä aineksista olisi tarjolla mukavaa kotimaista viidettä. Arjen kuvausta kyllä löysin Gallupista, mutta viihtyminen jäi aika vähäiseksi. Toisaalta kirja sopi erinomaisesti haasteen teemaan ja sai minut mietiskelemään, millainen kirja koukuttaa minut tätä paremmin, joten jäihän tämänkin lukemisesta jotain käteen. :)
Gallupissa päähenkilöinä ovat aviopari Ari ja Kaisa. Kaisa on poliittisesti hyvin kunnianhimoinen, ja käy kirjan aikana useammatkin vaalitaistelut kunnallispolitiikasta eduskuntavaaleihin asti. Ari on heidän avioliittonsa aikana ajautu…

Pola Oloixarac: Kesyttämättömät teoriat

Kuva
Pola Oloixaracin Kesyttämättömät teoriat (Sammakko, 2012) on kiehtova esikoisromaani. Hola Espanol -haaste johdatti minut teorioiden äärelle - ja kiitokset siitä haasteelle, kirja tarjosi tavallisuudesta poikkeavan lukukokemuksen!
Kesyttämättömät teoriat on jännä kirjallinen cocktail. Romaani sijoittuu Buenos Airesin yliopistopiireihin, se vilisee kirjallisia ja filosofisia viittauksia ja lukijan helpotukseksi kirjan lopussa on suomentajan huomioita käytetyistä termeistä.Eräs kirjan keskeisiä henkilöitä on tutkija, joka uppoutuu yliopiston luennoitsijan hahmottelemiin teorioihin:

"On tunnetusti vaikeaa erottaa aikalaisen järkevyys ja tunne-elämä toisistaan, semminkin kun käsillä oleva aikalainen vaikuttaa olevan etäisesti sukua Tyrannosaurus rexille. Voin vain todeta, että yhtäkkiä hänen äänessään alkoi mielessäni soida ehdottomien totuuksien sointi. Mahdoton tapahtui: nuori lupaus, salien ärjyvä naarastiikeri (moi), kiinnostui ikälopusta elukasta, hyljeksitystä lehtori Augustosta…

Eleanor Catton: Harjoitukset

Kuva
Eleanor Cattonin Harjoitukset (Siltala, 2010) on hieno romaani high school ja näyttelijäopiskelijoiden elämästä. Kirjan keskeisin tapahtuma on tapahtunut juuri ennen kirjan aikajanaa: alaikäisen high school -opiskelija Victorian suhde kolmikymppisen miesopettajan kanssa on paljastunut. Harjoituksissa seurataan kahden vierekkäisen koulun, high schoolin ja teatterikoulun opiskelijoiden elämää, ja Victorian salasuhde heijastuu lähes kaikkiin kirjan tapahtumiin.
Kirjan mielenkiintoisin hahmo on saksofoninopettaja, jolle high school -oppilaat uskoutuvat kuin terapeutille. Ja myös saksofoninopettaja tuntuu janoavan osansa oppilaidensa elämää: 
"'Nähdään ensi viikolla', hän sanoo, ja saksofoninopettaja tuntee aivan äkisti, kuinka jokin surun kaltainen pistää häntä, ja hän haluaa todella kovasti pyytää Isoldea jäämään. Viikottaiset puolen tunnin katkelmat Isolden elämästä ovat saksofoninopettajalle pimeän kadun valaistuja keittiönikkunoita, joista näkee lyhyen ja keltaisen vilauk…

Joseph Brodsky: Veden peili

Kuva
Joseph Brodskyn Veden peili (Tammi, 1994) löytyi Venäjän valloitus -haasteen kirjailijalistan avulla. Brodskylle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1987, joten haaste tarjosi tilaisuuden tutustua kirjailijaan ainakin yhden kirjan verran. Brodskyn tuotanto sisältää huomattavan paljon runoutta, ja lyyrisen kauniiksi luonnehtisin hänen Veden peili pienoisromaaniaankin.
Veden peili ei ole juoniromaani, vaan tunnelmapala, jossa kirjailija kuvailee suuresti rakastamaansa Venetsiaa. Kirja lähtee verkkaisesti liikkeelle, mutta vähitellen Brodskyn runolliset virkkeet imaisevat mukaansa ja talvinen Venetsia piirtyy silmien eteen.
"Talvi kuitenkin on abstrakti vuodenaika, kitsastelee värejä jopa Italiassa ja tuhlailee pakollista kylmyyttä ja päivän lyhyyttä. Se saa silmän kohdistumaan ulkomaailmaan niin intensiivisesti, että se lyö laudalta sähkölampun joka iltaisin tuo näkyville kasvon-piirteemme. Jos tämä vuodenaika ei välttämättä rauhoita hermoja, se kuitenkin altistaa ne ai…

Diane Johnson: Le Mariage

Kuva
Hopeahäät! Diane Johnsonin Le Mariage - avioliitto ranskalaiseen tapaan (Otava, 2002) heilautti minut Avioliittojuonia-haasteen seuraavalle tasolle. Kirja löytyi sattumalta kirjastosta. Kiinnitin aluksi huomioni kirjan nimeen, tämänhän oli pakko sopia haasteen teemaan! Le Mariagen vieressä nökötti myös Le Divorce - avioero ranskalaiseen tapaan. Olin optimistisella tuulella, joten valitsin avioliiton. Ja se olikin oiva valinta, sillä Le Mariage on mielestäni paras kirja, jota tähän mennessä olen Avioliittojuoniin lukenut. Ei kovin syvällinen, mutta erinomaisen viihdyttävä.
Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, kuten kirjan nimi vihjaisee. Aivan kirjan loppupuolella tosin käväistään Yhdysvalloissa, Oregonissa. Päähenkilöinä on kaksi pariskuntaa: amerikkalais-belgialainen, lehtimiehenä työskentelevä Tim ja hänen ranskalainen kihlattunsa, antiikkiputiikkia pitävä Anne-Sophie sekä jo pitkään naimissa ollut pari Clara ja Serge. Serge on harvakseltaan filmaava elokuvaohjaaja ja Clara kaunis ex-nä…

Done: Osta kirja

Kuva
Seuraamiini kirjablogeihin alkoi tänään ilmestyä 'osta normaalihintainen kirja' postauksia. Kyseinen teemapäivä oli jotenkin mennyt ohi silmieni, mutta pienen mietiskelyn jälkeen päätin siihen osallistua. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei yksi lämmin päivä kesää tee (vai miten se sanonta nyt menikään..?) eli niitä kirjoja kannattaisi ostella pitkin vuotta. Mutta tänään voi toki olla myös yksi sellainen päivä, joten suunnistin lempikirjakauppaani eli nettiin. Aivan lähistöllä kun ei ole kirjakauppaa, enkä Oulun keskustaan ehtinyt lähteä shoppailemaan. Oikeassa kirjakaupassa on toki oma tunnelmansa, mutta no, pakkohan se on sanoa, että netissä ostaminen on vaan niin helppoa.
Kauppaan klikkailessani minulla ei ollut mitään erityistä kirjaa mielessäni. Kirjalistojen selailun jälkeen olen tyytyväinen löytöihini - toivottavasti myös sen jälkeen, kun nämä on luettu:
François-René de Chateaubriand: Muistoja haudan takaa.
Suomentanut Hanna Putsela, Paula Lohi ja työryhmä. Esipuhe Pä…

Marika A:sta Ö:hön ja muuta blogihöpinää

Kuva
Kaksi kuukautta sitten tässä blogissa ilmestyi ensimmäinen postaus. Kesäloman keskellä jostain putkahti päähän ajatus, että voisihan näistä luetuista kirjoista jotain kokeilla kirjoittaa. Aloittelin varovasti. Sitähän ei koskaan tiedä, jos alkuinnostus on iso, mutta muutaman viikon kuluttua innostus ja idea hautautuu jonnekin mielen perukoille. Nyt uskallan jo todeta, että idea oli loistava, lukeminen ja kirjoista kirjoittaminen on kivaa puuhaa ja mitä parhainta vastapainoa päivätyölle. Työasiat eivät kovinkaan suuressä määrin ole tänä syksynä pyörineet mielessä vapaa-ajalla (vaikka töistäni toki pidänkin). :)
2 kk rajapyykin kunniaksi uudelta 'Marika A-Ö' sivulta löytyy aakkostettua hajatietoa blogin kirjoittajasta ja vähän muustakin. Aakkoset eivät ole erityisen kirjalliset tai korkealentoiset, kuvailisin niitä pikemminkin arkisiksi. Mutta eipä tämä blogikaan ole kovin henkevä :), tarkoitukseni ei ole vääntää postauksista syvällisiä essee-vastauksia. Blogi on äärimmäisen su…

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Kuva
Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena, 2006) kuuluu siihen harvalukuiseen sarjaan kirjoja, joista tietää heti parin sivun jälkeen, että nyt on jotain aivan erityistä nenän alla. Ja erityisen harvinaista minun tapauksessani on se, että kyseessä on kotimainen kirja. Lumikko ja yhdeksän muuta jakaa nyt omalla (julkaisemattomalla) TOP-listallani kotimaisen kärkisijan Leena Krohnin Tainaronin kanssa.
Lyhyen kirjabloggaustaipaleeni aikana on toisinaan ollut hankalaa löytää muiden bloggaajien arvioita lukemistani kirjoista. Tämän kirjan kohdalla Mr. Google tarjoilee linkkejä toisensa jälkeen. Lumikkoa on luettu ja siitä on blogattu - hyvä niin, koska sen Lumikko todella ansaitsee! Itsekin olen lukukokemuksen jälkeen niin fiiliksissä, että tekisi mieli pimputella naapurien ovikelloja ja sanoa, että lue hyvä ihminen tämä, lue! Pakkohan tästä on kirjoittaa blogiinkin heti, vaikka vuoroaan alunperin odotteli eräs toinen ihan suht hyvä kirja. Koska arvioita kirjasta on jo paljon (muutama linkki post…